sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Miten tuhlaajia syntyy?

Kävin muutama viikko takaperin tyttöystävän veljen luona ja siellä lasten kanssa leikkiessä huomasin tuon kuvassa näkyvän vekottimen, Kawasaki-tekstillä (tankin kyljessä) varustetun lelumoottoripyörän. Siinä sitä ihmetellessä aloin huomaamaan samanlaisia merkkejä ja muotoja kaikissa muissakin lasten (varsinkin pojan) leluissa, metallisissa pikkuautoissa oli bemarin ja audin merkkejä keulassa. Vanhat puiset lelut kuten tuossa taustalla näkyvä kuormaaja olivat erittäin harvassa vaikka leluja oli omasta mielestäni ihan älytön määrä kahdelle lapselle. Tästä sain ajatuksen jota rupesin miettimään ja kehittelemään päässäni ja ajattelin iskeä sen nyt tänne muillekin luettavaksi. Eli, miten tämän päivän ja tulevaisuuden tuhlaajia syntyy ja kasvatetaan vaivihkaa brändejä syöttämällä?

Joku voisi kuvitella ettei moottoripyörä- tai autovalmistajan logo lelussa vaikuta lapseen mitenkään, mutta mielestäni asia on paljon monimutkaisempi. Kun lapsi saa erittäin hienon auton jonka keulassa on bmw-merkki niin siitä ja sillä leikityistä mukavista leikeistä jää varmasti muistiin jonkinlainen tallenne ja aivot oppivat vuosien mittaan yhdistämään kyseisen merkin laatuun ja hauskanpitoon vaikka kohde muuttuukin iän myötä leluautosta oikeaan autoon. Kun sillä hetkellä jo nuori aikuinen on ostamassa isän rahoilla ensimmäistä autoaan niin osuuko valinta arvokkaampaan bemariin vai käytännöllisempään Toyotaan jolla ei ole koskaan tullut leikittyä? Voisin veikata, että luodut ja saadut mielikuvat kallistavat valinnan saksalaiseen ja tässä vaiheessa on enää kasvatuksesta kiinni osaako nuori käyttää rahansa vastuullisesti mielikuvista välittämättä sekä ovatko vanhemmat valveutuneita ohjaamaan nuorta kyseisessä asiassa jos vaihtoehtoina on mahdollinen autolaina/kaikkien säästöjen tuhlaus vastaan halpa auto ja rahan käyttö johonkin muuhun.

Näitä esimerkkejä löytyy arkielämässäkin vaikka mistä. Barbinukeille tehdään hienoja laukkuja ja muille tyttöjen leluille vaikka mitä irtokynsistä lähtien, valitseekohan tuleva nuori sitten omia laukkujaan ostaessa sen koruttoman ja käytännöllisen version vai kaikenmaailman bling blingillä ja muulla koristelulla varustetun ei-ehkä-niin-käytännöllisen version? Tv-ohjelmien mainoskatkoilla pyörivät hajuvesimainokset hyvännäköisine malleineen, jne. Kun kaupasta lähdetään sitten hakemaan hajuvettä, niin kallistuuko valintanne Dioriin vai osaatteko katsoa sitä alinta hyllyä josta löytyy Rainbown tai muun kaupan oman merkin halvat deodorantit jotka ajavat täysin saman asian? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ainakin miesten osalla se halvin vaihtoehto ajaa täysin saman asia kuin ne kalliitkin versiot. Naiset voivat tähän tietysti mieluusti kommentoida onko sillä oikeasti merkitystä tuoksuuko mies siellä baarissa sadan euron Kalvin Kleinilta vai onko parempi, että tuoksuu omalta raikkaalta itseltään puhtaiden vaatteiden, suihkussa käynnin ja pienen antiperspirantmäärän avulla? Kuinka monesti se iso arsenaali erilaisia pakkeleita ja hajusteita vanhenee kylppärin kaapissa ja lopulta huomaa voiteen kovettuneen käyttökelvottomaksi kun parasta ennen-päiväys on mennyt jo aikoja sitten? Tarttuuko joulunaikaan perheen ostoskärryyn Coca-Colaa koska joulupukkikin sitä mainostaa, hinta 2.90€/pullo vai tarttuuko sinne aivan yhtä paljon epäterveellisiä ainesosia sisältävää Pirkan vastinetta, hinta 1.20€/pullo?

Mitä asialle sitten voisi ja kenties pitäisikin tehdä? Olen itse sitä mieltä, että television katsomisen vähentäminen ei tekisi pahaa kellekään joka katsoo sitä yli tunnin päivässä, samaan tuntiin lasketaan tyhjänpäiväisten internetsivujen kuten iltapäivälehtien tai kauppaketjujen tarjousmainosten selailu. Netissä on tietysti paljon niitä hyödyllisiäkin sivustoja, esimerkiksi blogin kirjoittaminen on aivotoimintaa vaativaa hyödyllistä toimintaa, tai Wikipedian arkistojen selailu itseä kiinnostavien aiheiden osalta. Tärkeät uutiset löytyvät erittäin mainiosti verorahoilla raoitetun Ylen nettisivuilta ilman sitä älytöntä mainosten ja roskauutisten määrää :) Puolen tunnin tv-sarja sisältää kaksi mainoskatkoa jotka vievät arviolta kolmanneksen ohjelma-ajasta, tuossa ajassa ehtii jo tekemään aika reilusti kotitöitä ja leikkimään lasten kanssa pihalla, iltapäivälehtien tuloista suuri osa tulee nettisivujen reunoilla vilisevistä mainosbannereista. Joisivatko lapset ja nuoret kaikilla viikkorahoillaan energiajuomia jos olisivat tietokoneen tai konsolin edessä napottamisen sijaan saman ajan ulkona kavereiden kanssa leikkimässä ja illalla kaatuisivat väsyneinä ajoissa nukkumaan?

Toinen asia mikä jokaisen olisi syytä tehdä jo ihan tuhlausvimman taltuttamiseksi on lisätä postilaatikkoon 'ei mainoksia'-tarra tai laatta. Tämä estää hyvin noita heräteostosten tekopäätöksiä joita syntyy mainoksia lukiessa, itse olen ainakin huomannut omalla kohdalla miettiväni oikeasti mitä tarvitsen tulevaisuudessa kun joudun kohtaamaan sen tarpeen enkä voi etukäteen keksiä mainoksia lukemalla uusia tarpeita tai nykyisten parannettuja versioita. Katson sitten tarpeen huomattuani kyseisten tuotteiden hinnat yritysten nettisivuilta ja samalla tulee helposti kilpailutettua hankinta kun ei tarvitse tehdä ostopäätöstä vain yhden mainoksen perusteella. Lisäksi tuo mainosposti on suuri luonnonvarojen kuluttaja paperin muodossa, painomusteet taas sisältävät tutkimusten mukaan haitallisia yhdisteitä eivätkä varmasti ole sen turvallisempia ympäristölle paperinkeräyksestä ja uusiokäytöstä huolimatta. Jokainen voi sillä pienellä päätöksellä edesauttaa edes hieman metsien säästymistä turhalta tuhlaamiselta :)

Kolmas asia on varmasti se tärkein pienten lasten kohdalla. Vanhempien tulisi ohjata lapsia omalla ostoskäyttäytymisellään, kaupassa käydessä antaa perusteluita lapselle miksi ostetaan se alahyllyn halpa pesuainepurkki eikä sitä keskihyllyllä olevaan tuplasti kalliimpaa, tai miksi tällä kertaa ei osteta karkkia koska edellisestäkin lauantaipussista on vielä puolet jäljellä, jne. Vanhempien tulisi myös miettiä miten heidän rahankäyttönsä isommassa mittakaavassa vaikuttaa lapsen tai lasten mielikuviin, antaako se isolla lainarahalla ostettu katumaasturi oikean kuvan lapselle mihin tämän omien rahojen tulee riittää sitten aikuisena? Vai olisiko sittenkin parempi tyytyä siihen käytännölliseen Toyotaan jota ei osteta lainarahalla vaan kerrytetyillä säästöillä?

Tällaista tällä kertaa. Seuraavaksi se joulukuun toteutunut talouslaskelma ja vuoden 2015 suunnitelma esille. Hyvää tulevaa Uutta Vuotta kaikille jo etukäteen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti