perjantai 5. syyskuuta 2014

Yritysten miljoonasyndrooma?

Olipa tässä viikolla yrityksen ja yhteistyökumppaneiden yhteinen saunailta jota edelsi pitkä ja tylsä tilaisuus jossa käytiin läpi tehtyjä hankkeita. Mukavaa, mutta kuten odottaa saattaa niin varsinainen palaveriosuus oli täyttä paskaa ja kaikki odottivat milloin pääsevät saunomaan ja ryyppäämään ilmaisia viinoja.

Pistin merkille miten moni ylemmällä tasolla työskentelevä puhui projekteista ja niiden saavutuksista monotonisella äänellä kunnes tuli aika mainita paljonko projektin kustannukset olivat. Sen sijaan että kustannukset olisi ilmoitettu tyylillä "tämä koeluontoinen testaus maksoi meille VAIN (kymmeniä/satoja tuhansia euroja)..." puhujan silmiin syttyi kiilto, rinta nousi rottingille ja ilmoitettiin itsevarmaan ja ylpeilevään sävyyn tyyliin "tämä projekti maksoi yhteensä yli 3 MILJOONAA euroa ja lopputulokset ovat vielä analysoimatta".

Siis mitä helvettiä? Koeluontoinen projekti (tässä tapauksessa ensimmäinen kokeilu kyseisenlaisessa laajuudessa koko Suomessa), josta on maksettu useita miljoonia ja lopputulokset eivät ole vielä edes selvillä? Ei tarvitse paljon ihmetellä miksi julkinenkin talous (osallisena tässä projektissa rahoittajan ominaisuudessa) kusee niin saatanasti kun rahaa syydetään sinne sun tänne ilman minkäänlaista vastuuta päätöksenteosta. Onko suomalainen niin kateellinen ison maailman bisnespomoille, että on pakko yrittää päästä samoihin lukemiin ja kehumaan kokouspöydissä miten meillä pistetään rahaa haisemaan? Tämä sama koskee joitain yksityisiä firmojakin, mutta lähinnä julkista taloutta. Meilläkin firman osastolla on tietty käyttötalousbudjetti vuodelle ja se on pomon mielestä pakko tuhlata aina ennen vuodenvaihdetta koska jos sitä jää jäljelle niin se katoaa muihin projekteihin tai muille osastoille niiden talouden tasapainotukseen ja seuraavan vuoden käyttöbudjetti pienentyy ylijäämän verran. Eikö muka voisi olla niin että joka vuosi ei tarvitse tehdä isoja investointeja ja sitten ne rahat voitaisiin säästää seuraavien vuosien ostoihin, sen sijaan että rahat katoavat ja sitten joudutaan lakki kourassa anelemaan että "saataiskos vähän ylimäärästä rahotusta nyt kun laitteistoa tarvitaan ja aiempina vuosina ollaan oltu budjettiraameissa niin hyvin." Tämähän on ihan vitusta!

Tätä samaa voi tietysti soveltaa suoraan yksityistalouksiinkin. Rahaa tuhlataan ihan helvetisti kaikenlaiseen paskaan ja jos vuoden lopulla sattuu olemaan ylimääräistä ja veronpalautuksetkin kun tulevat vielä sopivasti niin niillä rahoillahan on hyvä ostaa sukulaisille ja perheelle hyviä joululahjoja satojen tai tuhansien eurojen arvosta. Eikö niitä rahoja voisi jemmata sinne rahastoon kasvamaan korkoa tai vaikka asuntolainan/autolainan lyhennykseen? Ylimääräinen on kuitenkin ylimääräistä joten sitä ei tarvitse käyttää esimerkiksi ruokamenojen kattamiseen. Tonnin veronpalautukselle/ylijäämälle saa karkean arvion mukaan 5-8% koron sijoituskohteesta riippuen (inflaatio laskettu jo pois) joten vuodessa tuo ylimääräinen tonni kasvaa korkoa vähintään 50€ ellei maailmanloppu tule ja rahoitusmaailma romahda, kymmenen vuoden päästä tuo laitettu tonni on kasvanut korkoa jo päälle 600€. Jos kymmenen vuoden ajan jokainen vuosi laitat tuon ylimääräisen tonnin sijoitukseen niin kymmenen vuoden päästä se tuottaa jo 500€ vuoteen pelkkää korkoa ILMAN korkoa-korolle efektin mukaanlaskua.

Tällaista pientä pohdintaa ja nurinaa tällä kertaa, ei aivan liity omaan talouteen mutta yleisesti suomalaiseen meininkiin. Tästä on hyvä jatkaa kohti viikonloppua ja ensimmäisiä puolukoita keräilemään pakastimen kätköihin talvea odottamaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti